Memento

Onnettomuuspaikka pyöri mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen, ja kaaduin itkien lattialle ymmärtäen juuri nyt mitä tapahtui. Suru ja syyllisyys alkoivat jyllää suoraan sydämeeni. Kehoni tärisi enkä voinut lopettaa itkemistä.
Menetin perheen, jonka juuri sain takaisin, aloimme juuri muodostaa todellista perhettä uudelleen, ja tuhosin kaiken. Kaikki aika, jonka vietin toimistossa, työskentelyssä ja perheeni kanssa viettämättä, oli nyt suurin katumukseni.